Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

27.10.2026

Vaikka SGLT2 estäjien ja GLP-1-reseptoriagonistien munuaisia ja sydän- ja verenkiertoelimistöä suojaavista vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä, tuoreet tutkimukset osoittavat merkittäviä puutteita näiden lääkkeiden käytössä.

Laajassa yhdysvaltalaistutkimuksessa, johon osallistui lähes 7 miljoonaa tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuoni- ja/tai munuaistautia sairastavaa potilasta, havaittiin, että 80 prosentilla hoitosuositusten mukaisen sydäntä ja munuaisia suojaavan lääkehoidon kriteerit täyttävistä potilaista ei ollut voimassa olevaa lääkemääräystä. Hoitovaje oli erityisen suuri pitkälle edennyttä kroonista munuaistautia sairastavilla.

Eurooppalaisessa tutkimuksessa havaittiin samansuuntaisia tuloksia: krooniselle munuaistaudille asetetut diagnostiset kriteerit täyttyivät kolmasosalla erikoissairaanhoidon poliklinikoilla tutkituista potilaista, ja tauti oli usein aiemmin tunnistamaton. Munuaisia suojaavan lääkehoidon kriteerit täyttävistä potilaista vain 42 % sai SGLT2 estäjiä, 42 % GLP-1-reseptoriagonisteja ja 7 % ei-steroidaalisia mineralokortikoidireseptorin salpaajia.

Tulokset korostavat tarvetta kaventaa tutkimusnäytön ja kliinisen hoitokäytännön välistä kuilua. Kroonisen munuaistaudin varhaisempi tunnistaminen ja munuaisia suojaavien lääkehoitojen soveltuvuuden järjestelmällinen arviointi voivat parantaa potilaiden pitkäaikaista munuais- ja sydän- ja verisuonitautien ennustetta.

Munuaisia ja sydäntä suojaavat lääkkeet jäävät monelta niitä tarvitsevalta saamatta. Kroonisen munuaistaudin varhaisempi tunnistaminen ja lääkehoidon soveltuvuuden järjestelmällinen arviointi voivat auttaa kaventamaan hoitovajetta.

Lisätietoa saat Renbase-tietokannastamme, joka tarjoaa kaiken lääkehoitoon liittyvän tiedon munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitoon.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Agarwal S, et al. Primary Care Diabetes. 2026;20:603–612. doi:10.1016/j.pcd.2026.07.015.
2. Zahradka I, et al. BMJ Open. 2026;16. doi:10.1136/bmjopen-2026-121190.