Vaikuttavatko lääkeinteraktiovaroitukset lääkäreiden päätöksiin?

UUTISET

Vaikuttavatko lääkeinteraktiovaroitukset lääkäreiden päätöksiin?

Näkökulmia kliinisen päätöksenteon tuen pitkäaikaisesta käytöstä

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

20.8.2026

Doctor using a laptop as part of clinical decision support in medication management.

Julkaisemattomassa raportissa tarkastelimme 310 potilaan lääkitysprofiileja, jotka olivat hoidossa sairaala- ja perusterveydenhuollon rajapinnassa yhden terveydenhuolto-organisaation sisällä. Organisaatio on käyttänyt Inxbase-interaktiotietokantaa kliinisen päätöksenteon tukena yli vuosikymmenen ajan.

Polyfarmasia oli yleistä

Potilasaineisto oli demografisesti laaja ja sukupuolijakaumaltaan tasapainoinen. Lääkityskuorma vaihteli merkittävästi: lääkkeiden mediaanimäärä oli kaksi, vaihteluväli 0–32.

Polyfarmasia, eli vähintään viiden lääkkeen samanaikainen käyttö, oli yleistä: 105 potilasta (33,9 %) täytti polyfarmasian kriteerin.

Yli vuosikymmenen CDS-käytön jälkeen vakavia lääkeinteraktioita havaittiin vähän, mikä viittaa siihen, että kliinikot huomioivat vakavimmat interaktiovaroitukset lääkkeitä määrätessään.

Selvä ero C- ja D-tason interaktioiden määrässä

C- ja D-tason lääke–lääke-interaktioiden määrässä oli selvä ero:

  • 10 D-tason interaktiota, joissa yhteiskäyttöä tulisi välttää
  • 141 C-tason interaktiota, jotka voidaan hallita esimerkiksi annosmuutoksilla tai seurannalla

D-tason löydöksissä yksikään täsmällinen lääkepari ei toistunut; sama interaktioyhdistelmä ei esiintynyt kahdesti.

Tramadoli esiintyi kolmessa eri D-tason interaktiossa: duloksetiini–tramadoli, mirabegroni–tramadoli ja paroksetiini–tramadoli. Näiden interaktioiden seurauksena on tramadolin analgeettisen tehon heikkeneminen.

Tintsapariini esiintyi kahdessa D-tason löydöksessä, molemmilla kerroilla yhdessä suun kautta otettavan antikoagulantin – rivaroksabaanin tai edoksabaanin – kanssa. Löydökset todennäköisesti heijastavat siirtymää parenteraalisesta antikoagulaatiosta suun kautta otettavaan hoitoon eivätkä edusta varsinaista interaktiota.

C-tason interaktioissa havaittiin runsaasti ondansetronin tai granisetronin ja parasetamolin välisiä interaktioita, yhteensä 19.

Mitä havainnot kertovat kliinisen päätöksenteon tuesta?

D-tason interaktioita esiintyi suhteellisen vähän verrattuna esimerkiksi Ruotsissa tehtyyn valtakunnalliseen selvitykseen (1), erityisesti kun antikoagulaatiointeraktiot – jotka tyypillisesti kuvaavat hoidon vaihtoa eivätkä todellista interaktiota – jätetään tarkastelun ulkopuolelle.

Tämä viittaa siihen, että kliinikot ovat huomioineet D-tason CDS-varoitukset asianmukaisesti lääkkeitä määrätessään.

Toinen tämän selvityksen opetus on, että kliinikot näyttävät sietävän C-tason varoituksia – mahdollisesti annosmuutosten ja suositellun seurannan avulla.

Tutustu Medbase CDS -ratkaisuun ja siihen, miten päätöksentuki voidaan integroida saumattomasti osaksi kliinistä työnkulkua turvallisemman lääkehoidon tueksi.


Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

  1. Holm J, Eiermann B, Eliasson E, Mannheimer B. A limited number of prescribed drugs account for the great majority of drug-drug interactions. Eur J Clin Pharmacol. 2014 Nov;70(11):1375-83