Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

16.4.2026

Farmakogenetiikka (PGx) auttaa ymmärtämään potilaiden erilaisia lääkevasteota sekä sitä miksi osa potilaista saa haittavaikutuksia. Vaikka kliiniset ohjeistukset, kuten CPIC- ja DPWG-suositukset, antavat ohjeita genotyyppi- tai fenotyyppitietoon perustuvaan lääkkeiden määräämiseen, niiden vieminen osaksi rutiinihoitoa on edelleen haastavaa. Keskeisiä esteitä ovat tulosten standardoitu viestintä sekä tiedon yhdistäminen sähköisiin potilastietojärjestelmiin (EHR).

Lähes kaikilla potilailla tunnistetaan lääkehoitoon vaikuttavia geneettisiä variantteja – farmakogenetiikka tukee yksilöllistä lääkehoitoa.

255 potilaan aineistossa lähes kaikilla (95 %) havaittiin vähintään yksi merkittävä variantti testatuissa geeneissä (CPIC/DPWG suostitusten mukaan). Lääkityksistä useimmin vaikutus kohdistui statiineihin, 5-fluorourasiiliin, irinotekaaniin ja pantopratsoliin. Kliinisesti merkittäviä PGx-pohjaisia suosituksia annettiin 21,5 %:lle potilaista, ja noin kolmessa neljäsosassa näistä tapauksista (75,5 %) sairaalan lääkärit muuttivat hoitoa suositusten mukaisesti. Ohjelmassa havaittiin myös 57 kliinisesti merkittävää lääkeaineinteraktiota, joista noin viidenneksessä (21 %) oli mukana PGx-relevantteja lääkkeitä.

Kotiutumisen jälkeen yleislääkärit jatkoivat yksilöllistettyä hoitoa 77 %:lla potilaista, joiden lääkitystä oli muutettu sairaalassa. Noin 10 % potilaista keskusteli PGx-tuloksistaan yleislääkärinsä kanssa. Yleislääkärit suhtautuivat myönteisesti PGx:n hyödyntämiseen tulevassa lääkkeenmääräämisessä ja korostivat lisäkoulutuksen tarvetta.

Kokonaisuutena tulokset viittaavat siihen, että ennakoiva PGx-testaus voidaan yhdistää onnistuneesti lääkehoitoon, minkä lisäksi se sai hyvän vastaanoton sekä sairaalan lääkäreiltä että yleislääkäreiltä, ja että PGx-tulosten yhdistäminen EHR-järjestelmään on keino tukea yksilöllisen lääkehoidon laajempaa käyttöönottoa (1).

Tutustu Medbasen omaan farmakogeneettiseen lääketietokantaan Pgxbaseen, josta löydät lisää tietoa geneettisten muunnosten vaikutuksesta lääkehoitojen turvallisuuteen ja tehokkuuteen.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Tremmel R, Schreeck F, Jaeger S, Schricker S, Schaeffeler E, Igel S, Steinberger D, Pagitz M, Latus J, Ketteler M, Bühl K, Dahlke MH, Kopp HG, Schwab M. Clinical Implementation of Pharmacogenomics and Drug-Drug Interaction Screening in a German Academic Teaching Hospital and Outpatient Follow-Up. Clin Pharmacol Ther. 2026 Jan;119(1):241-254. doi: 10.1002/cpt.70083. Epub 2025 Oct 11. PMID: 41074844; PMCID: PMC12746526.

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

30.3.2026

Kroonista munuaistautia (CKD) sairastavat potilaat ovat erityisen alttiita lääkitykseen liittyville ongelmille polyfarmasian sekä annosmuutosten ja seurannan tarpeen vuoksi.

Prospektiivisessa tutkimuksessa, johon osallistui 142 sairaalahoidossa olevaa CKD-potilasta, kliinisen farmaseutin toteuttama lääkityksen yhteensovittaminen ja lääkityksen arviointi tuottivat merkittäviä taloudellisia hyötyjä (1). Neljän kuukauden aikana lääkityspoikkeamien ja muiden lääkitysongelmien ehkäiseminen ja korjaaminen tuotti arviolta 81 871 USD:n nettosäästön (577 USD potilasta kohden) ja hyöty–kustannussuhteen 115,7:1.

Tulokset korostavat systemaattisen lääkehoidon kokonaisarvion merkitystä korkean riskin potilailla. Koska lääkityksen manuaalinen arviointi on työlästä ja aikaa vievää, kliiniset päätöksentukijärjestelmät, jotka tunnistavat automaattisesti mahdollisia lääkitysongelmia, voivat tukea lääkäreitä ja farmaseutteja näiden turvallisuusperiaatteiden johdonmukaisessa soveltamisessa kliinisessä työssä.

Lääkehoidon arvioinnin arvo munuaisten vajaatoiminnassa perustuu ennaltaehkäisyyn: se parantaa potilasturvallisuutta ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia.

Lisätietoa saat Renbase-tietokannastamme, joka tarjoaa kaiken lääkehoitoon liittyvän tiedon munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitoon.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Altawalbeh SM, Sallam NM, Al-Khatib M, et al. Clinical pharmacist-led medication reconciliation supplemented with medication review in admitted patients with chronic kidney disease: a cost-benefit analysis. BMJ Open. 2025;15:e087232. doi:10.1136/bmjopen-2024-087232. PMID: 40322147.

Optimoimalla hälytyksiä saadaan varoitusjärjestelmästä hyöty irti. 

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

10.3.2026

Sähköiset lääke-lääkeinteraktiohälytykset (DDI) ovat keskeinen osa lääkehoidon turvallisuutta. Vuoden 2025 systemaattinen katsaus (8 tutkimusta; N = 43 413) osoitti, että DDI-hälytykset lisäävät lääkehoitoon tehtäviä muutoksia, kuten reseptimuutoksia ja kontrollilaboratoriotutkimusten tilaamista (OR 2,08; 95 % LV 1,01–4,27). Vaikutukset olivat selkeimmät silloin, kun hälytykset olivat toimintaan ohjaavia ja kliinisesti merkityksellisiä (1). 

Vaikka näyttö potilaskeskeisistä lopputuloksista on vielä rajallista, katsaus tuo esiin keskeisiä syitä järjestelmien vähäiselle hyödylle: monet järjestelmät perustuivat laajoihin, ei-potilaskohtaisiin sääntöihin ja tuottivat sen vuoksi suuren määrän hälytyksiä (1). 

Jotta päätöksentuesta saadaan esille sen potentiaalinen hyöty: 

• Priorisoi korkean riskin hälytykset (esim. vakavat, hyvin dokumentoidut interaktiot) teoreettisten riskien sijaan
• Hyödynnä potilaskohtaista tietoa (laboratoriotulokset, munuaistoiminta, liitännäissairaudet) osuvuuden parantamiseksi 
• Käytä hälytyksiä, joissa on selkeä toimintaohje (annosmuutos, laboratoriotutkimus, vaihtoehtoinen lääke)
• Vältä tarpeettomia “hard stop” -ratkaisuja; käytä keskeyttäviä hälytyksiä säästeliäästi ja silloinkin vain korkean riskin tilanteissa
• Seuraa päätöksentuen suorituskykyä paikallisesti: analysoi hälytysten ohituskäytäntöjä, ohjeistettujen seurantojen toteutumista sekä ehkäistävissä olevien haittojen ilmaantuvuutta. 

Päätöksentukea käyttämällä voidaan parantaa potilaiden hoitotuloksia. Tähän päästään, kun järjestelmä optimoidaan kliinikon tarpeita varten. Älä tyydy vähempään. 

Lääke-lääkeinteraktioiden päätöksentuen arvo perustuu tarkkuuteen: oikea hälytys oikealle potilaalle oikealla hetkellä. Kliinisesti relevantit, potilaskohtaiset hälytykset tukevat turvallisempaa lääkemääräämistä ja vähentävät hälytysväsymystä.

Lisätietoa saat Inxbase-tietokannastamme, joka tarjoaa yksityiskohtaiset kuvaukset kustakin lääkeinteraktiosta sekä käytännön ohjeita siihen, miten niihin liittyviä kliinisiä riskejä voidaan välttää tai hallita.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Holbrook AM, Matos Silva J, Faruque JAY, et al. Effect of electronic drug-drug interaction alerts on patient and clinician outcomes: a systematic review. J Am Med Inform Assoc. 2025;32(10):1617–1628. 

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

18.2.2026

Retinoidien systeeminen käyttö on niiden korkean teratogeenisuusriskin vuoksi ehdottomasti kielletty naisilta, joilla on raskaaksi tulemisen mahdollisuus eikä käytössä ole tehokasta ehkäisyä. Tahattomien raskauksien ehkäisemiseksi on käytössä erityistoimenpiteitä, kuten kuukausittaiset raskaustestit systeemistä isotretinoiinia käyttäville, isotretinoiinin määräämisoikeuden rajaaminen ihotautilääkäreille sekä reseptien voimassaoloajan rajoittaminen.

Isotretinoiinin tunnetun teratogeenisuuden perusteella myös topikaalisten retinoidien, kuten adapaleenin, käyttöä aknen hoidossa on suositeltu välttämään hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Laajamittaista, väestöpohjaista tutkimustietoa topikaalisten retinoidien käytöstä on kuitenkin aiemmin ollut niukasti.

Lähes 3,9 miljoonan syntymän aineistoon perustuva pohjoismainen tutkimus ei havainnut lisääntynyttä epämuodostumariskiä topikaalisten retinoidien käytössä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Tuoreessa Tanskassa, Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa toteutetussa väestöpohjaisessa kohorttitutkimuksessa topikaalisten retinoidien käyttö yli kolminkertaistui 18 vuoden seuranta-aikana (2006–2024). Lähes 3,9 miljoonasta tutkimukseen sisältyneestä vastasyntyneestä 0,86/1000 oli altistunut topikaalisille retinoideille ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Merkittävien synnynnäisten epämuodostumien riski ei ollut suurentunut altistuneilla verrattuna altistumattomiin eikä verrattuna atselaiinihapolle tai klindamysiinille altistuneisiin. Kaikkiaan 2 172 topikaalisille retinoideille altistuneesta lapsesta 71:llä todettiin jokin merkittävä synnynnäinen epämuodostuma (3,3 %) (1).

Tutkimuksella on kuitenkin merkittäviä rajoitteita. Keskeisimpänä raskaudet, jotka päättyivät ennen 22. raskausviikkoa, eivät sisältyneet analyysiin, mikä saattaa johtaa sekä altistuksen yleisyyden että epämuodostumariskin aliarviointiin. Tutkijat toteavat, että varovaisuusperiaate raskaudenaikaisessa käytössä on edelleen perusteltu. Tulokset voivat kuitenkin tuoda lisävarmuutta tilanteisiin, joissa raskaus alkaa topikaalisen retinoidihoidon aikana (1).

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta raskauden ja imetyksen aikana tutustumalla tietokantoihimme Gravbase ja Lactbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

References

1. Refsum E, Furu K, Cesta CE, Nørgaard M, Wittström F, Zoega H, Ulrichsen SP, Cohen JM. Topical retinoid use in women of reproductive age and risk of major congenital malformations in exposed pregnancies – a Nordic cohort study. Br J Dermatol. 2025 Dec.

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

30.10.2025

Julkinen keskustelu raskaudenaikaisen parasetamolin käytön mahdollisista haitallisista pitkäaikaisista kehitysvaikutuksista on jatkunut vilkkaana. Viime vuosina tutkimus on keskittynyt äidin käytön kautta sikiöaikana parasetamolille altistuneiden lasten allergisiin ja neurokehityksellisiin ongelmiin, mikä näkyy sekä valtamediassa, sosiaalisen median keskusteluissa, että ammattilaisten piirissä.

Medbasen lääketieteelliset asiantuntijat ovat seuranneet lääkkeiden, mukaan lukien parasetamolin, turvallisuutta koskevan tutkimusnäytön kertymistä jo lähes 20 vuotta. Parasetamolin raskaudenaikaisen käytön turvallisuudesta olemme tähän mennessä koonneet yli 60 alkuperäistutkimusta, joiden pohjalta annamme kliinisesti käyttökelpoisen tulkinnan yksinomaan tiukkaan tieteelliseen näyttöön perustuen.

Tämän hyvin vankan näytön perusteella Gravbase-suosituksemme – osana Medbasen raskaudenaikaisen lääketurvallisuuden päätöksenteon tukea – toteaa, että parasetamoli on edelleen ensisijainen vaihtoehto kivun ja kuumeen hoitoon raskauden aikana, kunhan vain käyttöaihe on selkeä, pitkäaikaisen käytön tarve arvioidaan huolellisesti ja suositeltuja vuorokausiannoksia noudatetaan.

Lähes kahden vuosikymmenen kliininen näyttö osoittaa yhä samaan johtopäätökseen: parasetamoli on edelleen luotettavin vaihtoehto, kun sitä käytetään suositusten mukaisesti.

British Medical Journalissa hiljattain julkaistussa artikkelissa tohtori Jeffrey K. Aronson (Centre for Evidence Based Medicine, Oxford, Yhdistyneet Kuningaskunnat) tarkastelee ansiokkaasti sattumalöydösten merkitystä lääkekehityksessä ja sekoittavien tekijöiden vaikutusta parasetamolia koskeviin epidemiologisiin tutkimuksiin, joissa jo vuodesta 2013 alkaen on esitetty melko epämääräisiä yhteyksiä esimerkiksi astmaan sekä epäedullisiin neurokehityksellisiin lopputulemiin, kuten ADHD:hen ja autismiin. Hän korostaa erityisesti indikaatiovääristymää (confounding by indication) ja muita harhoja, kuten antibioottien käyttöä, lapsuuden virusinfektioita sekä kyselytutkimusten muistiharhaa (1).

Sekoittavia tekijöitä, kuten perhe- ja ympäristötekijöitä, voidaan osin hallita sisarusvertailuilla. Näitä hyödynnettiin myös ruotsalaisessa valtakunnallisessa tutkimuksessa, jossa oli yli 185 000 raskaudenaikaista altistusta parasetamolille. Havaittu kliinisesti todennäköisesti merkityksetön 5 %:n riskin nousu – joka vastasi 0,09 %:n absoluuttista eroa 10 vuoden iässä todetussa autismiriskissä – katosi kokonaan sisarusvertailuanalyyseissä, mikä korostaa yhteisen geneettisen taustan ja kasvuympäristön vaikutusta neurokehitykseen (2).

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta raskauden ja imetyksen aikana tutustumalla tietokantoihimme Gravbase ja Lactbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Aronson JK. When I use a word . . . Paracetamol/acetaminophen-autism and asthma. BMJ. 2025 Sep 26;390:r2032. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/41005970/
2. Ahlqvist VH, Sjöqvist H, Dalman C, Karlsson H, Stephansson O, Johansson S, Magnusson C, Gardner RM, Lee BK. Acetaminophen Use During Pregnancy and Children’s Risk of Autism, ADHD, and Intellectual Disability. JAMA. 2024 Apr 9;331(14):1205-1214. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/38592388/

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

9.9.2025

Iäkkäät potilaat ovat erityisen alttiita lääkitysvirheille ja lääkkeiden aiheuttamille haittavaikutuksille monilääkityksen ja ikääntymisen mukanaan tuomien fysiologisten muutosten vuoksi. Age and Ageing -lehdessä julkaistu systemaattinen katsaus analysoi 16 satunnaistettua tutkimusta ja yli 135 000 osallistujaa.

Tulokset: Päätöksenteon tukijärjestelmät vähensivät mahdollisesti sopimattomien lääkkeiden aloituksia jopa 18 % (1). Lääkityksen purun (deprescribing) onnistuminen parani merkittävästi: 55 % potilaista lopetti sopimattoman lääkkeen päätöksentukea käyttävissä interventiossa, verrattuna 30 %:iin kontrolliryhmässä (2).

Päätöksenteon tukijärjestelmät voivat tehdä lääkemääräyksistä turvallisempia iäkkäille vähentämällä sopimattomia lääkkeitä ja edistämällä lääkityksen purkamista. Onnistuminen riippuu lääkärien sitoutumisesta, tarkoituksenmukaisista hälytyksistä ja järjestelmän saumattomasta integroitumisesta työnkulkuun.

Käytännön merkitys: Päätöksentuen käyttäminen tukee turvallisempaa lääkehoitoa, mutta sen vaikuttavuus riippuu lääkärien sitoutumisesta, päätöksentuen käytettävyydestä ja vähähyötyisten varoitusten vähentämisestä. Yhteistyö farmasistien kanssa ja päätöksentuen saumaton integrointi kliiniseen työnkulkuun vaikuttavat päätöksentuesta saatuun hyötyyn.

Johtopäätös: Päätöksentuki tarjoaa lupaavia keinoja lääkityksen turvallisuuden parantamiseen edellyttäen, että niiden sisältö on tieteellisesti perusteltua ja että ne kattavat riittävästi lääkehoidon ongelma-alueet. Teknologian lisäksi tärkeässä roolissa ovat henkilöstö ja päätöksentuen käytettävyys.

Tutustu Medbase Knowledgebaseen – luotettava ja kattava tietolähteemme lääkitysturvallisuudesta ja tehosta kaikilla kliinisesti merkittävillä farmakoterapian alueilla.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Ng Y, Hsu JTY, Ng NNE, Ong JZE, Hsu JLJ, Sulaimi F, Tan HK, Tang ASP, Ng QX. Evaluating the role of clinical decision support systems in medication safety for older people: a systematic review. Age Ageing. 2025 Jul 1;54(7):afaf206. doi: 10.1093/ageing/afaf206. PMID: 40716041; PMCID: PMC12296344.
2. McDonald EG, Wu PE, Rashidi B et al. The MedSafer study—Electronic decision support for deprescribing in hospitalized older adults: A cluster randomized clinical trial. JAMA Intern Med. 2022;182:265–73. https://doi.org/10.1001/jamainternmed.2021.7429.

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

26.8.2025

Vaikka lääkkeiden aiheuttama idiosynkraattinen maksavaurio (DILI) on harvinainen, se on yleisin syy lääkkeiden markkinoilta poistamiseen ja toiseksi yleisin akuutin maksan vajaatoiminnan aiheuttaja (parasetamolin yliannostuksen jälkeen). Kliinisestä merkityksestään huolimatta DILI-riski jää usein huomiotta lääkityksen aloituksen yhteydessä, eikä sitä usein arvioida yksittäisen lääkeaineen tasolla.

Yhdysvaltalainen DILI-verkosto (Drug-Induced Liver Injury Network, DILIN) on edistänyt yksittäisten lääkeaineiden riskin kvantifiointia arvioimalla DILI:n esiintyvyyttä reaalimaailman aineistoissa (1). Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessaan atsatiopriinilla havaittiin korkein arvioitu DILI-esiintyvyys, noin 1 tapaus 350 lääkemääräystä kohden (1). Muita hyvin dokumentoituja maksavaurioita aiheuttavia lääkeaineita ovat: amoksisilliini-klavulaanihappo, isoniatsidi, diklofenaakki ja flukloksasilliini. Näillä yhdisteillä maksavaurion tyyppi ja kliininen ilmentymä voivat vaihdella merkittävästi.

Kaikki lääkkeet eivät aiheuta samanlaista maksariskiä. DILI on yleisin syy lääkkeiden markkinoilta poistoon – yksilöidympi, yhdistekohtainen arviointi on välttämätön turvallisemman lääkityksen tueksi.

Lisäksi vanhemmat epilepsialääkkeet ovat merkittävä hepatotoksisuuden aiheuttaja. Etenkin valproiinihappo, fenytoiini, karbamatsepiini, lamotrigiini ja fenobarbitaali ovat tunnistettuja DILI-tapauksissa (1).

Huolimatta yhdistekohtaisista eroista, monet lääkemääräyskäytännöt ja turvallisuusviestintä käsittelevät DILI-riskiä yhä yleistäen lääkeaineryhmien tasolla. Turvallisempi lääkkeiden käyttö ja parempi sääntely edellyttää yksilöidympää lähestymistapaa, jossa huomioidaan lääkkeen farmakologiset ominaisuudet sekä tieto lääkkeen aiheuttamasta maksavaurioriskistä.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta maksan vajaatoiminnassa tutustumalla tietokantaamme Heparbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Chen VL, Rockey DC, Bjornsson ES, Barnhart H, Hoofnagle JH, for the Drug-Induced Liver Injury Network Investigators. Incidence of Idiosyncratic Drug‑Induced Liver Injury Caused by Prescription Drugs. Drug Saf. 2025;48(2):151–160. PMID: 39317916. doi:10.1007/s40264-024-01486-6

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

1.7.2025

Raskaudenaikaisessa astmalääkityksessä tulisi ensisijaisesti keskittyä astman tehokkaaseen hoitoon, sillä huonosti hallinnassa oleva astma on suurempi riski raskaudelle kuin useimmat astmalääkkeet, erityisesti inhaloitavat lääkkeet normaaleina annoksina.

Saatavilla olevien kliinisten ja eläinkokeiden tietojen perusteella inhaloitavat beetasympatomimeetit eivät aiheuta epämuodostumia eikä niillä ole sikiöön tai vastasyntyneeseen kohdistuvia toksisia vaikutuksia. Systeemisten beetasympatomimeettien käyttö raskauden aikana voi aiheuttaa ohimenevää takykardiaa sekä sikiölle että äidille, mutta tätä pidetään vaarattomana. Myös verenpaineen laskua ja ohimenevää hyperglykemiaa on raportoitu. Beetasympatomimeettien käyttö loppuraskauden aikana voi heikentää kohdun supistuksia ja pidentää synnytystä. Astmalääkkeiden systeemiselle käytölle raskauden aikana on kuitenkin harvoin kliinisiä perusteita (1).

Astman hoitotasapainon ylläpito raskauden aikana on tärkeää sekä äidin että sikiön hyvinvoinnin kannalta. Inhaloitavia beetasympatomimeetteja pidetään turvallisina, eikä niiden käyttöä tulisi keskeyttää ilman perusteltua syytä.

Näistä lääkkeistä eniten raskausajan kokemusta ihmisillä on kertynyt salmeterolista ja formoterolista. Indakaterolista ja vilanterolista ei sen sijaan ole toistaiseksi julkaistua raskausaltistustietoa ihmisillä. Kuitenkin huonossa hoitotasapainossa olevan astman aiheuttamat äidin ja sikiön terveysriskit raskauden aikana ovat merkittävämmät kuin minkään näiden lääkkeiden mahdolliset teoreettiset haitat.

Välttääksemme tehokkaan astmalääkityksen tarpeetonta tauottamista tai annoksen pienentämistä raskautta koskevien perusteettomien huolien vuoksi, olemme päivittäneet ja yhdenmukaistaneet Gravbase-lääketietokantamme suositustekstit ja -luokitukset inhaloitaville beetasympatomimeeteille formoteroli, salmeteroli, indakateroli ja vilanteroli. Yksityiskohtainen ja lähteistetty taustatieto löytyy Knowledgebase-dokumenteistamme.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta raskauden ja imetyksen aikana tutustumalla tietokantoihimme Gravbase ja Lactbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Jones CE, Jamil Y. Management of asthma in pregnancy. Clin Med (Lond). 2025 Jan;25(1):100277. doi: 10.1016/j.clinme.2024.100277. Epub 2024 Dec 17. PMID: 39701495; PMCID: PMC11773012.

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

17.6.2025

Nirmatrelviiri-ritonaviiri-yhdistelmä, NMV/r (PAXLOVID™), on ensimmäinen suun kautta otettava antiviraalilääke COVID-19:n hoitoon. Sen käyttöön liittyy kuitenkin merkittäviä lääkeinteraktioriskejä, etenkin potilailla, jotka saavat immunosuppressiivista hoitoa kuten takrolimuusia. Ritonaviiri estää voimakkaasti CYP3A4-entsyymiä ja P-glykoproteiinia, mikä voi nostaa samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden pitoisuuksia vaaralliselle tasolle (1,2,3).

Laajassa Lontoossa tehdyssä tutkimuksessa lähes 90 %:lla NMV/r-hoitoa saaneista potilaista havaittiin mahdollisia lääkeinteraktioita, ja 8 %:ssa hoito jouduttiin keskeyttämään riskien vuoksi, ja 56 %:ssa interaktio vaati toimenpiteitä. Lisäksi yli puolessa tilanteista, joissa interaktio vaati hallintaa, mahdollisista ohjeistuksista tai toimenpiteistä ei löytynyt dokumentaatiota potilastietojärjestelmään (4).

Jopa 90% NMV/r-hoitoa saaneista potilaista kohtaa mahdollisia yhteisvaikutuksia – ja yli puolelta hoitotoimenpiteitä vaatineista tapauksista puuttui kirjallinen ohjeistus potilastietojärjestelmästä.

Useissa tapausselostuksissa ja tutkimuksissa on kuvattu vakavia takrolimuusitoksisuuksia elinsiirtopotilailla NMV/r-hoidon yhteydessä. Näiden perusteella on pystytty antamaan suosituksia takrolimuusin annosten pienentämisestä ja/tai hoidon keskeyttämisestä, jotta veren takrolimuusipitoisuus pysyy terapeuttisella tasolla, mikäli ritonaviiria annetaan yhdessä takrolimuusin kanssa. Annostelu tulisi säätää kokeneen kliinikon ohjauksessa, ympäristössä, jossa veren takrolimuusipitoisuuksia voidaan seurata päivittäin (5,6,7,8,9,10).

NMV/r-hoito edellyttää huolellista lääkeinteraktioiden arviointia ja yksilöllistä seurantaa – erityisesti immuunipuutteisilla potilailla. Farmakologinen asiantuntemus ja tarkka monitorointi ovat avainasemassa turvallisen ja tehokkaan hoidon varmistamisessa.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden yhteisvaikutuksesta ja haittavaikutuksista tutustumalla tietokantoihimme  Inxbase ja Riskbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Stoiber A, Gray G, Sailer G, Huf W, Tonna A. Frequency, type and severity of drug-related problems and pharmacist interventions in Paxlovid® prescribing: a descriptive analysis. Int J Clin Pharm. 2025 Apr;47(2):471-476. PMID: 39708268
2. Mozaffari E, Chandak A, Ustianowski A, Rivera CG, Ahuja N, Jiang H, Berry M, Okulicz JF, Amin AN. Prevalence of Potential Drug Interactions With Direct-Acting Antivirals for COVID-19 Among Hospitalized Patients. Clin Ther. 2024 Oct;46(10):778-784. PMID: 39244489
3. Gerhart J, Cox DS, Singh RSP, Chan PLS, Rao R, Allen R, Shi H, Masters JC, Damle B. A Comprehensive Review of the Clinical Pharmacokinetics, Pharmacodynamics, and Drug Interactions of Nirmatrelvir/Ritonavir. Clin Pharmacokinet. 2024 Jan;63(1):27-42. PMID: 38177893
4. Bukhari S, Hughes S, Mughal N, Moore LSP, Davies G, Vargas Zhang A, Ng M, Karagozlu Z, Boffito M. Nirmatrelvir/ritonavir: real world drug-drug interaction management experience. Expert Rev Anti Infect Ther. 2024 Sep;22(9):781-783. PMID: 39109469
5. Sabo AN, Cunat S, Kemmel V. Delayed Drug-Drug Interaction Between Antiviral Drugs and Tacrolimus in a Pancreatic Islet Transplant Recipient with SARS-CoV-2 Pneumonia-A Case Study. Ther Drug Monit. 2025 Feb 3; PMID: 39898493
6. Lipsitz J, Chowdary AR, Tsai P, Quigley R. Paxlovid-induced tacrolimus toxicity in a 16-year-old male with steroid-resistant nephrotic syndrome. Pediatr Nephrol. 2025 Feb 25; PMID: 39998631
7. Schneider J, Wobser R, Kühn W, Wagner D, Tanriver Y, Walz G. Nirmatrelvir/ritonavir treatment in SARS-CoV-2 positive kidney transplant recipients – a case series with four patients. BMC Nephrol. 2023 Apr 15;24(1):99 PMID: 37061677
8. Lemaitre F, Budde K, Van Gelder T, Bergan S, Lawson R, Noceti O, Venkataramanan R, Elens L, Moes DJAR, Hesselink DA, Pawinski T, Johnson-Davis KL, De Winter BCM, Pattanaik S, Brunet M, Masuda S, Langman LJ. Therapeutic Drug Monitoring and Dosage Adjustments of Immunosuppressive Drugs When Combined With Nirmatrelvir/Ritonavir in Patients With COVID-19. Ther Drug Monit. 2023 Apr 1;45(2):191-199 PMID: 35944126
9. Dewey KW, Yen B, Lazo J, Seijo L, Jariwala R, Shah RJ, Quan D, Carpenter B, Paul Singer J, Breen K, Hays S, Florez R. Nirmatrelvir/ritonavir Use With Tacrolimus in Lung Transplant Recipients: A Single-center Case Series. Transplantation. 2023 May 1;107(5):1200-1205 PMID: 3652555          
10. Giguère P, Deschenes MJ, Loon MV, Hoar S, Fairhead T, Pazhekattu R, Knoll G, Karpinski J, Parikh N, McDougall J, McGuinty M, Hiremath S. Management and Outcome of COVID-19 Infection Using Nirmatrelvir/Ritonavir in Kidney Transplant Patients. Clin J Am Soc Nephrol. 2023 Apr 26;18(7):913-9 PMID: 37099447.

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

2.6.2025

EU:n, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen lääkeviranomaiset ovat antaneet tiukempia varoituksia tulehduskipulääkkeiden (NSAID) käytöstä raskauden aikana. Niissä on korostettu lisääntynyttä lapsiveden vähenemisen ja valtimotiehyen ennenaikaisen sulkeutumisen riskiä, kun tulehduskipulääkkeitä käytetään raskauden puolivälistä (raskausviikko 20) eteenpäin (1). NSAID-lääkkeiden käyttö raskauden kolmannella kolmanneksella voi lisäksi pidentää verenvuotoaikaa sekä äidillä että lapsella, ja se voi johtaa synnytyksen viivästymiseen tai pitkittymiseen.

Näiden varoitusten ja saksalaisen Embryotox-aineistoon perustuvan tutkimuksen (2) seurauksena valmistajat ovat päivittäneet eurooppalaiset valmisteyhteenvedot (SPC), ja niihin on lisätty tämä varoitus sekä vasta-aihe systeemiselle käytölle raskauden viimeisellä kolmanneksella.

Tulehduskipulääkkeitä tulee välttää jo raskauden puolivälistä alkaen sikiöön kohdistuvien riskien vuoksi. Gravbase-luokitusta on päivitetty turvallisemman lääkehoidon varmistamiseksi.

Gravbase-suosituksiamme on päivitetty näiden muutosten mukaisesti, ja kyseisten lääkkeiden luokitus on yhtenäistetty C2:ksi. Satunnainen käyttö, erityisesti raskauden ensimmäisellä puoliskolla, vaikuttaa edelleen olevan suhteellisen turvallista.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta raskauden ja imetyksen aikana tutustumalla tietokantoihimme Gravbase ja Lactbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. FDA recommends avoiding use of NSAIDs in pregnancy at 20 weeks or later because they can result in low amniotic fluid. 10-15-2020 FDA Drug Safety Communication.
2. Dathe, K., Frank, J., Padberg, S. et al. Fetal adverse effects following NSAID or metamizole exposure in the 2nd and 3rd trimester: an evaluation of the German Embryotox cohort. BMC Pregnancy Childbirth 22, 666 (2022) https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36028798/

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

28.4.2025

Tuoreen tutkimustiedon mukaan yli 95 % ihmisistä, joilla on penisilliiniallergiamerkintä, eivät ole todellisuudessa allergisia. Siitä huolimatta miljoonat potilaat välttävät edelleen β-laktaamiantibiootteja, mikä johtaa tehottomampien vaihtoehtojen käyttöön, antibioottiresistenssin kasvuun ja korkeampiin terveydenhuoltokustannuksiin (1).

Yhdysvalloissa 10–15 % sairaalapotilaista saa penisilliiniallergiamerkinnän, kun taas osassa Eurooppaa vastaava luku on alle 3 %. Todellinen IgE-välitteinen allergia voidaan kuitenkin vahvistaa vain 1–2 %:ssa tapauksista. Suoraan tehty lääkkeen altistustesti (DPT) on osoittautunut turvalliseksi, nopeaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi poistaa virheellisiä allergiamerkintöjä erityisesti matalan riskin potilailla (1).

Yli 95 % penisilliiniallergiamerkinnöistä on virheellisiä – silti miljoonat välttävät tehokkaita antibiootteja. Suora altistustesti tarjoaa turvallisen, nopean ja kustannustehokkaan tavan poistaa virheelliset allergiamerkinnät ja palauttaa mahdollisuus vaikuttavaan hoitoon.

Meta-analyysien mukaan yli 94 % potilaista sietää penisilliiniä altistustestin jälkeen, ja haittavaikutuksia – enimmäkseen lieviä – esiintyy alle 2 %:ssa tapauksista. Muut kuin allergologiaan erikoistuneet lääkärit ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat yhä useammin keskeisessä roolissa delabeloinnissa, koska validoituja työkaluja ja ohjeistuksia on saatavilla (1).

Vaikka tulokset ovat lupaavia, alle 40 % soveltuvista potilaista käy läpi delabelointiprosessin. Delabeloinnin integrointi osaksi antibioottien järkevää käyttöä ja hoitoprotokollia on tärkeää erityisesti maissa, joissa allergologeja on vähän (1). Lisäksi vahvistettu penisilliiniallergia tulisi dokumentoida yksittäisen lääkkeen tasolla (esim. amoksisilliini), koska ristiallergiat vaihtelevat eri penisilliinien ja muiden β-laktaamien välillä (2,3).

Terveydenhuoltojärjestelmien tulisi kehittää skaalautuvia ja tehokkaita keinoja tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden välisistä ristiyliherkkyyksistä tutustumalla Xreactbase-tietokantaamme.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Tejedor-Alonso MA, Perez-Encinas M, Sanz Márquez S, Martinez Simon JJ, Moreno-Nuñez L, Gonzalez-Moreno A, Macias-Iglesias J, Rosado-Ingelmo A. How Far Are We From Achieving Delabeling of False Penicillin/ß-Lactam Allergy Alerts? A Population Problem. J Investig Allergol Clin Immunol. 2025 Feb 18;35(1):12-23. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/38725322/
2. Romano A, Atanaskovic-Markovic M, Barbaud A, Bircher AJ, Brockow K, Caubet JC, Celik G, Cernadas J, Chiriac AM, Demoly P, Garvey LH, Mayorga C, Nakonechna A, Whitaker P, Torres MJ. Towards a more precise diagnosis of hypersensitivity to beta-lactams – an EAACI position paper. Allergy. 2020 Jun;75(6):1300-1315.
3. Hutten EM, Bulatović Ćalasan M, Trubiano JA, Pleijhuis RG, Terreehorst I. Discrepancies in Beta-Lactam Antibiotics Cross-Reactivity: Implications for Clinical Practice. Allergy. 2025 Feb 21;

Science to practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

1.4.2025

Semaglutidi (Ozempic) on glukagonin kaltainen peptidi-1 (GLP-1) -analogi, jota käytetään tyypin 2 diabeteksen hoitoon ja yhä useammin myös liikalihavuuden hoitoon. Semaglutidin turvallisuudesta imetyksen aikana tiedetään vähän, mutta semaglutidi, suurena proteiinina, ei todennäköisesti erity merkittävissä määrin rintamaitoon. Lisäksi mahdolliset pienet määrät semaglutidia tuhoutuisivat vauvan ruoansulatuskanavassa ennen imeytymistä.

Olettamus sai vahvistusta tuoreesta tutkimuksesta, jossa analysoitiin rintamaitonäytteitä kahdeksalta semaglutidihoidon aloittaneelta imettävältä naiselta (1).  Lääkettä ei havaittu maidossa ja myöskin vauvojen kehityksen ja kasvun raportoitiin olevan normaalia.

Semaglutidi ei erity rintamaitoon eikä sen ole havaittu vaikuttavan haitallisesti imetettyjen vauvojen kehitykseen, mutta äidin nopea painonpudotus voi heikentää maidontuotantoa ja -koostumusta.

Tutkimuksen tekijät nostivat kuitenkin esiin huolenaiheita äidin ravitsemuksesta nopean painonpudotuksen seurauksena, mikä voisi vaikuttaa maidon tuotantoon ja koostumukseen. Semaglutidin pitkäaikaisvaikutuksia vauvoihin, erityisesti äidin varhaisessa synnytyksen jälkeisessä käytössä tai pidempiaikaisessa käytössä korkeammilla annoksilla, ei vielä tunneta.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta raskauden ja imetyksen aikana tutustumalla tietokantoihimme Gravbase ja Lactbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Diab H, Fuquay T, Datta P, Bickel U, Thompson J, Krutsch K. Subcutaneous Semaglutide during Breastfeeding: Infant Safety Regarding Drug Transfer into Human Milk. Nutrients. 2024 Aug 28;16(17):2886.

Science to practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

17.2.2025

Potilaat, jotka noudattavat lääkkeitään kuten on määrätty, voivat osoittaa merkittävää yksilöllistä vaihtelua lääkevasteessa. Tämä voi vaihdella hengenvaarallisista haittavaikutuksista tehon puutteeseen. Yksilölliseen vaihteluun vaikuttavat monet tekijät, kuten lääkkeiden yhteisvaikutukset, maksan ja munuaisten toiminta, ikä, sukupuoli, paino ja geneettinen vaihtelu (1).

Geneettinen vaihtelu vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi monien kardiovaskulaarisairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden farmakokinetiikkaan. Lääkeaineita metaboloivien entsyymejä koodaavat geenit kuten CYP2C9, CYP2C19, VKORC1 ja SLCO1B1 vaikuttavat merkittävästi varfariinin, klopidogreelin ja statiinien tehoon ja turvallisuuteen (1). Lääkkeiden käytöstä johtuvien riskien vähentämiseksi on kehitetty tietokoneavusteisia päätöksentukijärjestelmiä (CDSS), jotka yhdistävät potilastiedon lääkkeen käyttösuosituksiin (2).

Potilaat voivat kokea merkittävää yksilöllistä vaihtelua lääkevasteessa – haittavaikutuksista tehon puutteeseen. Päätöksentukijärjestelmät tarjoavat tietoon perustuvia ratkaisuja turvallisen ja tehokkaan lääkehoidon varmistamiseksi.

Potilailla, joilla on CYP2C19-geenin loss-of-function-alleeli, klopidogreelin metabolia ja siten aktiivisen metaboliitin syntyminen on heikentynyt. Tämä voi johtaa riittämättömään verihiutaleiden estoon ja suurentuneeseen tromboosiriskiin (3). Vastaavasti SLCO1B1-geenin muunnokset voivat altistaa statiineista johtuville lihashaitoille, koska geenin tuottama transportteri ei kuljeta statiinia maksaan riittävän tehokkaasti (4). Farmakogenetiikkaan perustuva täsmälääkintä on lupaava keino hallita tällaisia riskejä. Päätöksentukijärjestelmien avulla saadaan räätälöityä potilaskohtaiset hoito-ohjeet terveydenhuollon ammattilaisille.

Tutustu Medbase Knowledgebase -tietokantaperheeseen saadaksesi kattavaa tietoa lääkkeiden yhteisvaikutuksesta, haittavaikutuksista, vaihtoehtoisista lääke- ja annossuosituksista sekä muista keskeisistä lääketurvatiedoista!

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Ingelman-Sundberg M, Pirmohamed M. Precision medicine in cardiovascular therapeutics: Evaluating the role of pharmacogenetic analysis prior to drug treatment. J Intern Med. 2024 May;295(5):583-598. doi: 10.1111/joim.13772. Epub 2024 Feb 11. PMID: 38343077.
2. Bakker T, Klopotowska JE, Dongelmans DA, et al. The effect of computerised decision support alerts tailored to intensive care on the administration of high-risk drug combinations, and their monitoring: a cluster randomised stepped-wedge trial. Lancet. 2024 Feb 3;403(10425):439-449. doi: 10.1016/S0140-6736(23)02465-0. Epub 2024 Jan 20. PMID: 38262430.
3. Lee CR, Luzum JA, Sangkuhl K, Gammal RS, Sabatine MS, Stein CM, Kisor DF, Limdi NA, Lee YM, Scott SA, Hulot JS, Roden DM, Gaedigk A, Caudle KE, Klein TE, Johnson JA, Shuldiner AR. Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium Guideline for CYP2C19 Genotype and Clopidogrel Therapy: 2022 Update. Clin Pharmacol Ther. 2022 Nov;112(5):959-967
4. Cooper-DeHoff RM, Niemi M, Ramsey LB, Luzum JA, Tarkiainen EK, Straka RJ, Gong L, Tuteja S, Wilke RA, Wadelius M, Larson EA, Roden DM, Klein TE, Yee SW, Krauss RM, Turner RM, Palaniappan L, Gaedigk A, Giacomini KM, Caudle KE, Voora D. The Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium Guideline for SLCO1B1, ABCG2, and CYP2C9 genotypes and Statin-Associated Musculoskeletal Symptoms. Clin Pharmacol Ther. 2022 May;111(5):1007-1021

Science to practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

31.1.2025

Kliinisesti merkittävät lääkeaineiden yhteisvaikutukset aiheuttavat usein lääkehaittoja iäkkäillä aikuisilla (1). Tuoreen tutkimuksen mukaan nämä yhteisvaikutukset lisäävät merkittävästi haittavaikutuksiin liittyviä sairaalahoitoja (2).

Riski oli erityisen korkea potilailla, jotka käyttivät lääkkeitä, jotka lisäävät verenvuodon riskiä, mikä kaksinkertaisti lääkehaittoihin liittyvien sairaalahoitojen todennäköisyyden (2).

Huomionarvoista on, että näitä lääkeaineiden yhteisvaikutuksia kokevilla potilailla oli heikompi terveyteen liittyvä elämänlaatu ja pidemmät sairaalahoitoajat (1,2). Nämä tutkimustulokset korostavat tarvetta iäkkäiden potilaiden lääkityksen huolelliseen arviointiin.

Lääkeaineiden yhteisvaikutukset iäkkäillä voivat johtaa vakaviin haittatapahtumiin, pidempiin sairaalajaksoihin ja heikentyneeseen elämänlaatuun.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden yhteisvaikutuksesta ja haittavaikutuksista tutustumalla tietokantoihimme  Inxbase ja Riskbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Hughes JE, Bennett KE, Cahir C. Drug-Drug Interactions and Their Association with Adverse Health Outcomes in the Older Community-Dwelling Population: A Prospective Cohort Study. Clin Drug Investig. 2024 Jun;44(6):439-453. PMID: 38878216
2. Hughes JE, Moriarty F, Bennett KE, Cahir C. Drug-drug interactions and the risk of adverse drug reaction-related hospital admissions in the older population. Br J Clin Pharmacol. 2024 Apr;90(4):959-975. PMID: 37984336

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

22.1.2025

Valproaatti on tunnettu teratogeeni, lisäksi äidin valproaatin käyttö raskauden aikana on liitetty lapsen pitkäaikaisiin neurologisiin sekä kognitiivisiin häiriöihin. Valmistaja varoittaa myös miesten hedelmättömyydestä. EU:n ja Ison-Britannian lääkeviranomaiset ovat viime aikoina ilmaisseet huolensa myös isän valproaatin käytön mahdollisista vaikutuksista lapsen neurologisiin kehityshäiriöihin.

Laajassa tanskalaisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan löytynyt näyttöä siitä, että isän valproaatin käyttö ennen raskautta lisäisi lapsen riskiä synnynnäisiin epämuodostumiin tai neurokehityksen häiriöihin (1). Myöskään tuore systemaattinen katsaus ei löytänyt selkeää osoitusta isän kautta välittyvistä epilepsialääkkeiden, mukaan lukien valproaatin, vaikutuksista. Katsauksen kirjoittajat toteavat, että tähän liittyviin huoliin ei nykytiedon valossa ole perusteita (2).

Tutkimusten mukaan isän valproaatin käytöstä ennen raskautta ei ole näyttöä lapsen kehityshäiriöiden tai synnynnäisten epämuodostumien riskin lisääntymisestä.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta raskauden ja imetyksen aikana tutustumalla tietokantoihimme Gravbase ja Lactbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Christensen J, Trabjerg BB, Dreier JW. Valproate Use During Spermatogenesis and Risk to Offspring. JAMA Netw Open. 2024 Jun 3;7(6):e2414709. PMID: 38833248
2. Honybun E, Rayner G, Malpas CB, O’Brien TJ, Vajda FJ, Perucca P, Perucca E. Paternal exposure to antiseizure medications and offspring outcomes: a systematic review. J Neurol Neurosurg Psychiatry. 2024 Dec 16;96(1):15-25. PMID: 39299778.

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

12.12.2024

Munuaissairauksia sairastaa yli 850 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti ja määrä kasvaa, osin diabeteksen yleistymisen seurauksena. Tämä kasvava taakka asettaa merkittävän paineen terveydenhuoltojärjestelmille maailmanlaajuisesti (1).

Kaikesta huolimatta toivoa ei ole menetetty. Viimeaikaiset terapeuttiset edistysaskeleet, erityisesti SGLT2-estäjien ja GLP-1-reseptoriagonistien käyttö, ovat parantaneet merkittävästi sydän- ja verisuonitautien ja munuaissairauksien ennustetta. Nämä hoidot tarjoavat uutta toivoa, sillä ne hidastavat diabetekseen liittyvän munuaissairauden etenemistä ja parantavat heidän pitkän aikavälin ennustettaan (2).

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden käytöstä munuaisten vajaatoiminnassa tutustumalla tietokantaamme Renbase.

Uudet hoidot, kuten SGLT2-estäjät ja GLP-1-reseptoriagonistit, tarjoavat toivoa hidastamalla munuaissairauden etenemistä ja parantamalla hoitotuloksia.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Bello AK, Okpechi IG, Levin A, et al.; ISN-GKHA Group. An update on the global disparities in kidney disease burden and care across world countries and regions. Lancet Glob Health. 2024 Mar;12(3):e382-e395. doi: 10.1016/S2214-109X(23)00570-3. PMID: 38365413.
2. Apperloo EM, Neuen BL, Fletcher RA, et al. Efficacy and safety of SGLT2 inhibitors with and without glucagon-like peptide 1 receptor agonists: a SMART-C collaborative meta-analysis of randomised controlled trials. Lancet Diabetes Endocrinol. 2024 Aug;12(8):545-557. doi: 10.1016/S2213-8587(24)00155-4. Epub 2024 Jul 8. PMID: 38991584.

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja hoidon vaikuttavuuteen

12.12.2024

Systeemisten tetrasykliiniantibioottien käyttöä imetyksen aikana on yleensä vältetty, koska pitkäaikainen käyttö, kuten äidin aknen hoito, voi lisätä riskiä imeväisen hampaiden värjäytymiselle. Nämä lääkkeet erittyvät rintamaitoon suhteellisen vähäisinä määrinä, ja esimerkiksi doksisykliinin osalta on osoitettu, että maidon samanaikainen nauttiminen voi vähentää sen imeytymistä jopa 50 % (1).

Viimeaikaiset tutkimukset eivät ole tuoneet merkittävästi uutta tietoa aiheesta, mutta haittavaikutusten vähäinen raportointi on johtanut suositellun käyttöajan asteittaiseen pidentämiseen yhdestä viikosta (2) nykyiseen kolmen viikon enimmäispituuteen, jota noudattaa myös Helsingin yliopistollisen sairaalan Teratologinen tietopalvelu.

Varotoimenpiteenä tetrasykliiniantibioottien pitkäaikaista (yli 3 viikkoa) tai toistuvaa käyttöä imetyksen aikana tulisi kuitenkin edelleen välttää, sillä matalatkin altistustasot pitkän ajan kuluessa voivat mahdollisesti aiheuttaa haittavaikutuksia.

Tetrasykliiniantibiootteja voidaan käyttää imetyksen aikana enintään kolme viikkoa, sillä niiden erittyminen rintamaitoon on vähäistä, mutta pitkäaikaista tai toistuvaa käyttöä tulee välttää mahdollisten haittavaikutusten vuoksi.

Saat kattavaa tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta raskauden ja imetyksen aikana tutustumalla tietokantoihimme Gravbase ja Lactbase.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Chanfreau-Coffinier C, Hull LE, Lynch JA, et al. Projected Prevalence of Actionable Pharmacogenetic Variants and Level A Drugs Prescribed Among US Veterans Health Administration Pharmacy Users. JAMA Netw Open. 2019;2(6):e195345. doi:10.1001/jamanetworkopen.2019.5345).
2. Hodel F, De Min MB, Thorball CW, Redin C, Vollenweider P, Girardin F, Fellay J. Prevalence of actionable pharmacogenetic variants and high-risk drug prescriptions: A Swiss hospital-based cohort study. Clin Transl Sci. 2024 Sep;17(9):e70009. doi: 10.1111/cts.70009. PMID: 39263940; PMCID: PMC1139126

Science to Practice
Ajankohtaiset katsaukset lääkitysturvallisuuteen ja lääkehoidon vaikuttavuuteen

18.11.2024

Lähes kaikilla ihmisillä (97–99 %) on vähintään yksi kliinisesti merkittävä muunnos lääkehoitoon vaikuttavissa geeneissä (1,2). Yli puolella näistä potilaista on kolme tai useampia muunnosta (2). Seurantajakson aikana vähintään yhtä farmakogeneettisesti herkkää lääkettä oli määrätty 31–37 %:lle potilaista, joilla oli muunnos (1,2).  Neljännekselle potilaista oli määrätty kahta ja 12 %:lle kolmea farmakogeneettisesti herkkää lääkettä (2).

Farmakogenetiikalla on merkitystä useiden tavanomaisessa käytössä olevien lääkkeiden kannalta. Tutkimuksessa kymmenen yleisimmin määrättyä lääkettä olivat simvastatiini, tramadoli, ondansetroni, kodeiini, sitalopraami, klopidogreeli, allopurinoli, varfariini, amitriptyliini ja paroksetiini (2). Merkittävä osa potilaista altistuu lääkkeille, joiden käytössä farmakogenetiikalla on merkitystä. Geenimuunnoksista riippuen tämä voi johtaa haittavaikutuksiin tai lääkkeen tehottomuuteen.

Tutustu Medbasen omaan farmakogeneettiseen lääketietokantaan Pgxbaseen, josta löydät lisää tietoa geneettisten muunnosten vaikutuksesta lääkehoitojen turvallisuuteen ja tehokkuuteen.

Merkittävä osa potilaista altistuu lääkkeille, joiden käytössä farmakogenetiikalla on merkitystä. Geenimuunnoksista riippuen tämä voi johtaa haittavaikutuksiin tai lääkkeen tehottomuuteen.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Chanfreau-Coffinier C, Hull LE, Lynch JA, et al. Projected Prevalence of Actionable Pharmacogenetic Variants and Level A Drugs Prescribed Among US Veterans Health Administration Pharmacy Users. JAMA Netw Open. 2019;2(6):e195345. doi:10.1001/jamanetworkopen.2019.5345).
2. Hodel F, De Min MB, Thorball CW, Redin C, Vollenweider P, Girardin F, Fellay J. Prevalence of actionable pharmacogenetic variants and high-risk drug prescriptions: A Swiss hospital-based cohort study. Clin Transl Sci. 2024 Sep;17(9):e70009. doi: 10.1111/cts.70009. PMID: 39263940; PMCID: PMC1139126

28.10.2024

Rohdosvalmisteiden ja ravintolisien aiheuttamat maksavauriot (herb-induced liver injury, HILI) ovat merkittävä syy akuuttien maksan toimintahäiriöiden ja vajaatoiminnan taustalla (1-4). Rohdosvalmisteet ja ravintolisät aiheuttavat kaikista lääkkeiden aiheuttamiksi maksavaurioiksi (Drug-Induced Liver Injury, DILI) luokitelluista tapauksista noin 16 – 20% (3,4). Maksavaurioita aiheuttavat rohdosvalmisteet ja ravintolisät ovat tyypillisesti olleet yhdistelmävalmisteita ja valmisteen sisältämän yksittäisen aineen tai rohdoksen merkitystä maksavaurion syntyyn on usein vaikea osoittaa (4,5). Rohtokoision ja kurkuman / kurkumiinin osalta näyttöä maksahaitoista on kertynyt lisää viimeisten vuosien aikana (5,6).

Rohtokoisio

Rohtokoisio (Withania somnifera) on rohdoskasvi, joka tunnetaan myös nimillä Ashwagandha ja Intian ginseng. Rohtokoisiosta tehtyjä rohdosvalmisteista on käytetty laajalti monenlaisten sairauksien ja vaivojen hoitoon Ayuervedisessa kansanlääkinnässä ja sen käyttö on lisääntynyt myös länsimaissa (5). Rohtokoisiorohdoksia arvioineissa kliinisissä tutkimuksissa on esiintynyt harvoin merkittäviä haittavaikutuksia (7,8,9). Kirjallisuudessa on kuitenkin kuvattu 22 tapausta, joissa rohtokoison käyttöön on liittynyt vakavia maksavaurioita ja syy-yhteys on kuvattu varmaksi tai todennäköiseksi (5,6,23,24,25). Kuvatut maksavauriot ovat olleet tyypillisesti kolestaattisia tai sekamuotoisia (mixed) maksavaurioita, joille on ollut ominaista merkittävä hyperbilirubinemia, vaikea keltaisuus ja kutina (5,24,25). Osalla potilaista kuvattiin merkittävää maksan transaminaasitasojen nousua (5,24,25). Maksabiopsioissa havaittiin lievä tai kohtalainen tulehduksellinen kolestaattinen hepatiitti ja sappihiustiehyiden tukoksia (5). Useassa tapauksessa on kuvattu myös kolestaattiseen hepatiittiin liittyvää maksakudoksen nekroosia (6,24). Bilirubiini- ja transaminaasitasot tyypillisesti palautuivat 1-9 kuukauden sisällä rohdosvalmisteen lopettamisen jälkeen (5,6,24). Yhdessä tapauksessa maksavauriot olivat hyvin vakavia ja johtivat maksansiirtoon (23).

Vaikka rohtokoisiota käytetään laajasti Ayuervedisessa kansanlääkinnässä ja kliinisissä tutkimuksissa on esiintynyt harvoin merkittäviä haittavaikutuksia, on kirjallisuudessa kuitenkin kuvattu 22 tapausta, joissa rohtokoision käyttöön on liittynyt vakavia maksavaurioita.

Kurkuma

Kurkuma (Curcuma longa) on laajalti käytetty maustekasvi, jonka rohdoskäyttö on lisääntynyt länsimaissa. Kurkuma sisältää mm. kurkuminoideja, joista merkittävin on kurkumiini (0,6-5% kuivapainosta; 77% kurkuminoideista) (10). Euroopan Elintarviketurvallisuuden viranomainen (EFSA) on asettanut kurkumiinin turvalliseksi vuorokausisaanniksi (Acceptable Daily Intake, ADI) 3 mg/kg/vrk, joka vastaa noin 210 mg vuorokaudessa 70 kilogrammaa painavalle aikuiselle (11). Kurkumiinin systeeminen imeytyminen on vähäistä ja suun kautta annosteltaessa sen hyötyosuus jää matalaksi (12,13). Kurkumiinin hyötyosuuden parantamiseksi on etsitty erilaisia keinoja, joista yleisimmin käytetty on piperiinin (mustapippurista eristetty alkaloidi) lisäämisen kurkumiinivalmisteisiin (14,15). Tämän avulla kurkumiinin hyötyosuutta voidaan suurentaa jopa 20-kertaisesti (14,15). Mekanismia, jolla piperiini suurentaa kurkumiinin systeemistä altistusta ei tunneta, mutta se voi liittyä UDP-glukuronitransferaasien (UGTs) tai sulfotransferaasien (SULTs) inhibitioon (16,17) ja suurina annoksina mahdollisesti CYP-isoentsyymien inhibitioon (18).

Kurkuma ja kurkumiinivalmisteet ovat pääasiassa hyvin siedettyjä ja merkittäviä haittoja esiintyy harvoin lieviä mahasuolikanavan oireita lukuunottamatta (14,19). Kurkumavalmisteiden käyttöön liittyvät maksavauriot ovat kuitenkin kasvava ongelma (19,20). Kurkumavalmisteiden ja kurkumiinilisän käyttöön on liitetty ainakin 48 maksavauriotapausta, tyypillisesti akuutteja ei-infektiivisiä hepatiitteja tai sekamuotoisia kolestaattisia hepatiitteja, joista osa on ollut vakavia (14,19,20,21). Maksatoksisuuteen viittaavia oireita ilmeni 2 viikon–10 kuukauden kuluttua valmisteiden käytön aloituksesta ja potilaiden transaminaasi- ja kokonaisbilirubiinitasot olivat huomattavan korkeita (14,19,20). Potilailla ilmeni pahoinvointia, epigastrista kipua, keltaisuutta ja kutinaa (14,19,20). Yhden potilaan kohdalla maksabiopsiassa havaittin huomattavaa kurkuminoidien kertymää näytteessä (19). Useimmissa maksatoksisuustapauksissa aiheuttajaksi epäilty kurkuma/kurkumiini-valmiste sisälsi myös piperiiniä (14,19). Noin 67 % hepatotoksisuustapauksista, kurkumiinin vuorokausiannos oli 1,6-7 kertaa suurempi kuin EFSA:n suositusarvo vuorokausiasaannille (11,14,19). On mahdollista, että samanaikainen altistus piperiinille on vielä moninkertaistanut systeemisen altistuksen kurkumiinille ja sen hajoamistuotteille (14,15,19). Toisaalta suuret piperiinialtistukset voivat olla itsestään maksatoksisia (14,19). Myös HLA-B*35:01 alleelin kantajuus voi olla kurkumiinin aiheuttaman maksavaurion riskitekijä (20,21).

Useimmissa tapauksissa kurkuma- / kurkumiinivalmisteen lopettamisen jälkeen maksan toimintakokeiden arvot palautuivat ennalleen (positive dechallenge), mutta kolmessa tapauksessa potilas menehtyi (14,19,20).

Tietoisuus ravintolisien ja rohdosvalmisteiden aiheuttamien maksahaittojen yleisyydestä on lisääntynyt (1,2,3,5,19,20,21,24,25). Euroopan elintarviketurvallisuusvirastojen johtajista koostunut työryhmä on julkaissut listan 13 aineesta, joiden käyttö ravintolisissä haluttaisiin kieltää tai sitä haluttaisiin rajoittaa mahdollisten terveysriskien vuoksi (22). Ashwagandha ja kurkumiini (kurkumavalmisteissa) sekä piperiini kuuluvat näiden aineiden joukkoon (22). Kliinistä työtä tekevien on tarpeellista huomioida luontaistuotteiden aiheuttama maksatoksisuus erotusdiagnostiikassa, ja anamneesia tehtäessä aktiivisesti kysyä potilaan käyttämistä ravintolisä- ja rohdosvalmisteista.

Tutustu rohtokoisioon ja kurkumiiniin tarkemmin Herbalbase-luontaistuotetietokannassa.

Uutisen on tuottanut Medbase Medical Team

Lähteet

1. Hillman L, Gottfried M, Whitsett M, Rakela J, Schilsky M, Lee WM, Ganger D. Corrigendum: Clinical Features and Outcomes of Complementary and Alternative Medicine Induced Acute Liver Failure and Injury. Am J Gastroenterol. 2016 Oct;111(10):1504.
2. Navarro VJ, Khan I, Björnsson E, Seeff LB, Serrano J, Hoofnagle JH. Liver injury from herbal and dietary supplements. Hepatology. 2017 Jan;65(1):363-373.
3. Björnsson ES, Bergmann OM, Björnsson HK, Kvaran RB, Olafsson S. Incidence, presentation, and outcomes in patients with drug-induced liver injury in the general population of Iceland. Gastroenterology. 2013 Jun;144(7):1419-25, 1425.e1-3; quiz e19-20.
4. Navarro VJ, Barnhart H, Bonkovsky HL, Davern T, Fontana RJ, Grant L, Reddy KR, Seeff LB, Serrano J, Sherker AH, Stolz A, Talwalkar J, Vega M, Vuppalanchi R. Liver injury from herbals and dietary supplements in the U.S. Drug-Induced Liver Injury Network. Hepatology. 2014 Oct;60(4):1399-408.
5. Björnsson HK, Björnsson ES, Avula B, Khan IA, Jonasson JG, Ghabril M, Hayashi PH, Navarro V. Ashwagandha-induced liver injury: A case series from Iceland and the US Drug-Induced Liver Injury Network. Liver Int. 2020 Apr;40(4):825-829.
6. Ireland PJ, Hardy T, Burt AD, Donnelly MC. Drug-induced hepatocellular injury due to herbal supplement ashwagandha. J R Coll Physicians Edinb. 2021 Dec;51(4):363-365.
7. Andrade C, Aswath A, Chaturvedi SK, Srinivasa M, Raguram R. A double-blind, placebo-controlled evaluation of the anxiolytic efficacy of an ethanolic extract of withania somnifera. Indian J Psychiatry 2000 Jul;42(3):295-301.
8. Cooley K, Szczurko O, Perri D, Mills EJ, Bernhardt B, Zhou Q, Seely D. Naturopathic care for anxiety: a randomized controlled trial ISRCTN78958974. PLoS One 2009 Aug 31;4(8):e6628.
9. Chandrasekhar K, Kapoor J, Anishetty S. A prospective, randomized double-blind, placebo-controlled study of safety and efficacy of a high-concentration full-spectrum extract of ashwagandha root in reducing stress and anxiety in adults. Indian J Psychol Med 2012 Jul;34(3):255-62.
10. Final assessment report on Curcuma longa L., rhizoma – Revision 1. EMA Committee on Herbal Medicinal Products. Published 24/01/2019.
11. EFSA Panel on Food Additives and Nutrient Sources added to Food (ANS) Scientific Opinion on the re‐evaluation of curcumin (E 100) as a food additive. EFSA Journal. 2010;8(9):1679. Available from: www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1679.
12. Liu W, Zhai Y, Heng X, Che FY, Chen W, Sun D, Zhai G. Oral bioavailability of curcumin: problems and advancements. J Drug Target 2016 Sep;24(8):694-702.
13. Shen L, Liu CC, An CY, Ji HF. How does curcumin work with poor bioavailability? Clues from experimental and theoretical studies. Sci Rep 2016 Feb 18;6:20872.
14. Menniti-Ippolito F, Ippoliti I, Pastorelli AA, Altieri I, Scalise F, De Santis B, Debegnach F, Brera C, Pacifici R, Pichini S, Pellegrini M, Rotolo MC, Graziano S, Palazzino G, Multari G, Gallo FR, Neri B, Giannetti L, Russo K, Fedrizzi G, Bonan S, Mazzanti G, Moro PA, Salvi E, Firenzuoli F, Valeri A, Moretti U, Traversa G, Silano M, Stacchini P, Boniglia C. Turmeric (Curcuma longa L.) food supplements and hepatotoxicity: an integrated evaluation approach. Ann Ist Super Sanita. 2020 Oct-Dec;56(4):462-469.
15. Shoba G, Joy D, Joseph T, Majeed M, Rajendran R, Srinivas PS. Influence of piperine on the pharmacokinetics of curcumin in animals and human volunteers. Planta Med. 1998 May;64(4):353-6.
16. Zeng X, Cai D, Zeng Q, Chen Z, Zhong G, Zhuo J, Gan H, Huang X, Zhao Z, Yao N, Huang D, Zhang C, Sun D, Chen Y. Selective reduction in the expression of UGTs and SULTs, a novel mechanism by which piperine enhances the bioavailability of curcumin in rat. Biopharm Drug Dispos. 2017 Jan;38(1):3-19.
17. Volak LP, Ghirmai S, Cashman JR, Court MH. Curcuminoids inhibit multiple human cytochromes P450, UDP-glucuronosyltransferase, and sulfotransferase enzymes, whereas piperine is a relatively selective CYP3A4 inhibitor. Drug Metab Dispos. 2008 Aug;36(8):1594-605.
18. Volak LP, Hanley MJ, Masse G, Hazarika S, Harmatz JS, Badmaev V, Majeed M, Greenblatt DJ, Court MH. Effect of a herbal extract containing curcumin and piperine on midazolam, flurbiprofen and paracetamol (acetaminophen) pharmacokinetics in healthy volunteers. Br J Clin Pharmacol. 2013 Feb;75(2):450-62.
19. Lombardi N, Crescioli G, Maggini V, Ippoliti I, Menniti-Ippolito F, Gallo E, Brilli V, Lanzi C, Mannaioni G, Firenzuoli F, Vannacci A. Acute liver injury following turmeric use in Tuscany: An analysis of the Italian Phytovigilance database and systematic review of case reports. Br J Clin Pharmacol. 2021 Mar;87(3):741-753.
20. Halegoua-DeMarzio D, Navarro V, Ahmad J, Avula B, Barnhart H, Barritt AS, Bonkovsky HL, Fontana RJ, Ghabril MS, Hoofnagle JH, Khan IA, Kleiner DE, Phillips E, Stolz A, Vuppalanchi R. Liver Injury Associated with Turmeric-A Growing Problem: Ten Cases from the Drug-Induced Liver Injury Network [DILIN]. Am J Med. 2023 Feb;136(2):200-206.
21. Garaizabal Azkue ÍJ, Castiella A, Aburruza Ucar L, Torrente Iranzo S, Zapata Morcillo E. Turmeric associated liver injury (DILI) with susceptible HLA. Rev Esp Enferm Dig. 2024 Sep 19;
22. Working Group Food Supplements of Heads of Food Safety Agencies: First report of the HoA Working Group ”Food Supplements” (2024).
23. Suryawanshi G, Abdallah M, Thomson M, Desai N, Chauhan A, Lim N. Ashwagandha-Associated Acute Liver Failure Requiring Liver Transplantation. Am J Ther. 2023 Jan-Feb 01;30(1):e80-e83.
24. Philips CA, Valsan A, Theruvath AH, Ravindran R, Oommen TT, Rajesh S, Bishnu S, Augustine P. Ashwagandha-induced liver injury-A case series from India and literature review. Hepatol Commun. 2023 Oct 1;7(10).
25. Koturbash I, Yeager RP, Mitchell CA, Ferguson S, Navarro VJ, Paine MF, Roe AL. Botanical-induced toxicity: Liver injury and botanical-drug interactions. A report on a society of Toxicology Annual Meeting symposium. Regul Toxicol Pharmacol. 2024 Sep 19;153:105708.